Kaikilla ei ole varaa ostaa vastuullista

Tällä viikolla somessa on puhuttanut se, miten kaikilla ei todellakaan ole varaa ostaa 150 euron vastuullista joulukuusta, joka tuodaan kotiin ruukussa ja sitten joulun jälkeen istutetaan metsään. On hyvä, että tätä keskustelua käydään, sillä aina välillä huomaan, että hyvin toimeentulevien ja pienituloisten ihmisten välillä on aika iso railo.Itse olen huomannut ihmisten kuplautumisen silloin, kun olen kertonut että elän noin 1300 eurolla kuukaudessa. Aihetta on ihmetelty ihan Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa saakka. Ihmettelijöille haluaisin kertoa sellaisen seikan, että esimerkiksi vuonna 2018 Suomessa oli 640 000 pienituloista ihmistä. Pienituloiseksi laskettiin, jos yhden hengen kotitalous sai 14 970 euroa vuodessa, eli jos ihmisen nettotulot olivat alle 1 250 euroa kuukaudessa.Kun minä olen elellyt vapaaehtoisesti suurinpiirtein tällä summalla (koska olen halunnut säästää rahaa ja luontoa ja blaablaa), niin on iso joukko ihmisiä, joiden on pakko elää tällä summalla.(Ja on aivan päivänselvää, että vapaaehtoisesti piheily voi olla kivaa, koska silloin tietää, että halutessaan tai tarvitessaan voisi kuluttaa enemmän. Terhi-Anna Wilska puhuu "keskiluokan konrtollista", eli siitä, miten keskiluokka saa nautintoa kontrolloidessaan omaa käyttäytymistään. Juuri tästä on omalla kohdallani kyse.)Mutta jos pienillä tuloilla eläminen on pakon sanelemaa, niin siinä ei kyllä välttämättä ostella niitä 150 euron joulukuusia tai luomuavokadoja kaupasta. On totta, että vastuulliset tuotteet ovat usein kalliimpia kuin vastuuttomat.Teimme Eetti ry:n vastuullisuusasiantuntija Maija Lumpeen kanssa vierailun ruokakauppaan ja huomasimme, että vastuullisessa tuotteessa kilohinta oli aina isompi. Toki voi sitten ostella juureksia ja kausituotteita, jotka ovat halpoja, mutta kyllä nykyaikana ihmiset mielellään syövät talvellakin vaihtelevasti.Otin Melkein kaikki rahasta -jakson viimeiseksi aiheeksi vastuullisen kuluttamisen. Mitä se oikein on? Maailma on niin monimutkainen, tuotantoketjut niin valtavan pitkiä ja tietoa niin pirstaleisesti kaikkialla, että kuluttajan on välillä mahdotonta edes yrittää ottaa selvää. Saati sitten jaksaa miettiä asiaa jokaisen ostamansa tuotteen kohdalla.Eikä meitä Maijan kanssa huvittanut lähteä syyllistämään yksittäisiä ihmisiä asioista, jotka ovat rakenteellisa ongelmia. Yritysvastuu on asia, joka pitisi olla laissa (ja pian se onneksi onkin!) ja ilmastonmuutos pitäisi ennen kaikkea ratkaista poliittisilla päätökseillä – suoraan sanottuna pakotteilla ja todella tiukoilla laeilla.Mutta emme me silti ole sitä mieltä, että yksittäinen kuluttaja ei voisi tehdä mitään. Minusta on ihanaa, että ihmisiä on alkanut kiinnostaa erilaisten asioiden vastuullisuus. Enkä ajattele, että se olisi vain jotain oman sädekehän kiillotusta tai performointia, jos puhuu vastuullisesti tuotetuista joulukuusista tai muista kulutushyödykkeistä omassa somessa. Minusta on vain siistiä, että ihmiset, joilla on paljon seuraajia, normaisoivat vastuullisia asioita ja ottavat aiheita keskusteluun.Itse asiassa olen huomannut, että on huomattavasti helpompaa olla puhumatta vastuullisista asioista somessa kuin puhua niistä. Ihmiset syyllistyvät niin herkästi vaikkapa kaikesta ilmastonmuutokseen liittyvästä. Ja syyllistyessään sitä alkaa inhota sitä syyllisyyden aiheuttajaa ja penkoa sen historiasta kaikenlaisia mahdollisia epäkohtia tai epäjohdonmukaisuuksia. Ainakin minä toimin herkästi näin! Kiinnitän huomion sanansaattajan ärsyttävyyteen enkä itse asiaan, mikäli se asia aiheuttaa nihkeitä tuntemuksia.No, mistä me sitten lopulta puhuimme Maijan kanssa, jos emme peranneet sitä, mistä tietää, että ovatko farkut tai banaani tai puhelin vastuullinen. Siitä, että kaikkein vastuullisinta on ostaa tarpeeseen – ja käyttää itse loppuun. Ei laittaa ehjää televisiota, farkkuja tai pöytää kiertoon ja ostaa uutta tilalle, vaan käyttää itse loppuun ja vasta sitten aikanaan, kun asia on korjattu niin monta kertaa, ettei sitä voi enää korjata, vasta sitten hankkia uutta.Ja voin sanoa, että meitä ihmisiä yritetään aivan kaikin mahdollisin keinoin saada tekemään päinvastoin, eli ostamaan ennen kuin vanha on käytetty loppuun. Olen tänä syksynä haastatellut tästä aiheesta evoluutiopsykologia, sosilogeja, markkinoinnintutkijaa, taloustieteilijöitä, uskontotieteilijää, historioitsijoita, kulutustutkijoita, maantieteilijöitä, vaikka ja mitä.Yritän summata ensi syksynä ilmestyvään kirjaani sen, miksi meidän pitää saada koko ajan uutta. Prosessi on monimutkainen ja kiinnostava. Mutta sen sanon, että ei se ole yksittäisen ihmisen vika, että sitä uutta tekee mieli. Koko systeemi haraa vastaan, ja systeemillä tarkoitan länsimaista kulttuuria ja kapitalistista talousjärjestelmää. Eli eivät ole helppoja asioita, mutta kyllä niistä silti pitää voida puhua.Sitten kun olette kuunnelleet minun podini kaikki jaksot, niin suosittelen aiheesta kiinnostuneille kuuntelemaan Maijan yritysvastuukoulun. Siinä on paljon kiinnostavaa ja syventävää tietoa tuotteiden ja yritysten vastuusta.Mutta sitä ennen, kuunnelkaa viimeinen jakso Melkein kaikki rahasta -podia ja lukekaa viimeinen asiaan liittyvä juttu Ylen sivuilta. Siinä minä ja Maija yritämme etsiä vastuullista lounasta.Loppuun valtavan suuri kiitos. Ilman teitä tätä podcastia ei tietenkään olisi syntynyt. Kaikki ideat, näkökulmat, kommentit, inspiraatio ja innostus, mitä olette minulle antaneet tätä varten. Kaikki se on ollut niin valtavan tärkeää ja opettavaista. Tätä on ollut ihan mielettömän kiva tehdä.Kiitos.Ps. Viimeinen MKR:n ig live kello 21 tänään! Summataan siinä rahaoivalluksia ja kauden oppeja!