Juhlamekko ei auta nälänhädässä
En muista oikeastaan miten päädyin Naisten Pankin vuosipäiväiltaan 2011, mutta muistan sen, että olin illan jälkeen täynnä sellaista käsittämätöntä tarmoa. Silloinen Naisten Pankin johtaja, Ritva Ohmeroluoma, aloitti illan astumalla lavalle tyylikkäässä mustassa mekossa.
”Tämän mekon isoäitini löysi Amerikasta saapuneesta avustuspakkauksesta kuusikymmentä vuotta sitten”, hän kertoi.
Tämä konkreettinen esimerkki avasi silmäni: Kun vuonna 1947 Kirkon Ulkomaanapu perustettiin Suomeen, pointtina ei ollut auttaa ulkomaita, vaan tuoda apua nälästä ja köyhyydestä kärsivälle sodanjälkeiselle Suomelle. Ohmeroluoma kertoi, että Suomi sai esimerkiksi Namibiasta sadekangasta ja Yhdysvalloista ruoka- ja vaatepakkauksia. Hänen isoäitinsä saamassa pakkauksessa oli pelkästään juhlavaatteita, joita suomalainen maalaisemäntä ei voinut käyttää missään. Tarvittiinkin 60 vuotta, ennen kuin mekko sai käyttötarkoituksen Suomessa.
Tuolloin tajusin, että hittolainen! Siitä ei todellakaan ole kauaa, kun Suomessa on oltu köyhyysrajan alapuolella ja kärsitty nälkää. Ja nyt me olemme näin hyvinvoivia!
Tämä tarkoittaa kahta asiaa: 1. Köyhyydestä on mahdollisuus nousta. 2. Meitä on autettu.
On ilmiselvää, että nyt on meidän vuoro auttaa.
Klikkasin tuon illan jälkeen itseni verkkopankkiin, ja liityin Naisten Pankin kuukausilahjoittajaksi. Järjestö tukee naisten yrittäjyyttä ja toimentulon kehittämistä viidessä eri maassa. Se toimii Kirkon Ulkomaan avun alla, muttei tee minkäänlaista käännytystyötä. Minulle KUA on hyvä signaali, koska se on yksi niistä lafkoista, joissa raha menee varmimmin oikeaan kohteeseen. Esimerkiksi NP lähettää keskimäärin 84 prosenttia lahjoitetuista rahoista suoraan kohteeseen. Se on paljon.
Vanhana taloustieteilijänä (lol) tykkään NP:n toimintalogiikasta, koska se ei passivoi ihmistä (okei, älkää luulko, että minä olisin aktiivimallin kannattaja!). Pointtina on lahjoittaa rahat 15 - 30 hengen yhteisöille, joihin kuuluu keskenään tuttuja naisia. Nämä yhteisöt toimivat kyläpankkeina ja päättävät itse säännöistään. Idea on kuitenkin se, että paikalliset naiset saavat lainaa tällaisesta pankista esimerkiksi ammatin hankkimiseen, ja valmistuttuaan ja alettuaan tienata elantoaan he maksavat lainan pienellä korolla takaisin. Takaisinmaksun jälkeen koko pääoma jaetaan jälleen lainoina eteenpäin. Ulkopuoliset tahot eivät siis tee voittoa kyläpankkitoiminnalla.
No, tuolloin 2011 vuoden jälkeen minulle kävi sitten vähän ajan päästä niin, että asuntolainaa ottaessa vaihdoin pankkia, ja osa kuukausilahjoituksistani tipahtivat siinä samassa pois, NP mukaan lukien. Joskus minun laiskuuteni ja hajamielisyyteni on käsittämätöntä, enkä saanut aloitettua kuukausilahjoitusta uudesta pankista. Kunnes tänä keväänä, kun ystäväni Sara mainitsi Naisten Pankista, muistin taas koko homman.
Olen vähän sitä mieltä, että jos minulla on varaa laittaa 200 euroa joka kuukausi etf- ja indeksirahastoihin kerryttämään minun omaa varallisuuttani, niin minulla on myös varaa laittaa 30 euroa hyväntekeväisyyteen joka kuukausi.
Kaikille niille, joita kiinnostaa köyhyyden poistaminen, naisten oikeudet ja helppo tapa tehdä hyvää, niin suosittelen joko laittamaan tuonne jonkun könttäsumman (30 eurolla nainen saa jo ammatin!) tai liittymään kuukausilahjoittajaksi. Se onnistuu nopeasti Naisten Pankin verkkosivuilta, josta löytyy muutenkin enemmän tietoa aiheesta.
Oletteko kuulleet aikaisemmin Naisten Pankista?
Kuvat: Suosikkigraafikkoni, Saara Helkalan, käsialaa
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN