Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2018

Voi että miten iloiseksi tulin teidän kaikista onnitteluista ja sydämistä vauvauutiseen! <3 <3 Olette kyllä maailman ihanimpia tyyppejä, ja on niin kiva jakaa elämää teidänkaltaisten ihmisten kanssa. <3 !!!

Katse on vahvasti jo tulevassa, ja uudenvuodenaattona käveltiinkin Raisan kanssa perinteeksi muodostunut uudenvuodenkävely, jossa pohdittiin mennyttä ja tulevaa. Kuten viime vuonna, ensin juotiin kakkukahvit Kluuvin Fazerilla, sitte käveltiin rantoja pitkin kotiin päin. 

Lisäksi kävin näitä läpi ystäväni Marian kanssa aatonaattona, kun käytiin vesijuoksemassa Mäkerlänrinteeltä. Opin Marialta tällaisen hauskan yrityksen analysointityökalun, jota ajattelin soveltaa nyt omaan henkilökohtaiseen elämään. Pointti on sama kuin uudenvuodenkävelyssä: päätetään, mitä halutaan ottaa mukaan ja mitä jättää pois kuluneelta vuodelta. Tässä työkalussa vielä lisätään yksi asia: mitä aloitetaan.

Eli tässä minun Start Stop Continue -analyysiani.

Jatkan

Kivojen asioiden järjestämällä järjestäminen. Kuten vuoden 2018 kohokohdista huomasin, moni mieleenpainuva juttu oli sellaisia, että ne piti ihan itsse itselleen järjestää. Lähiseudun matkat, hotelliyöt, päiväkodin jälkeiset käynnit museoissa tai uimahallissa ystävien kanssa. Vaikka välillä uuvuttaisi, niin on syytä vain järjesttää ja mennä, koska siitä jää hyvä mieli. Ja lähteä myös spontaanisti, jos joku pyytää!

Lukeminen. Olen lukenut monia romaaneja tänä vuonna, ja se on tehnyt elämästä hirveästi rikkaampaa. Ja koska meille on tulossa toukokuuss Ankka (!), niin lukumaratonit luultavasti vain lisääntyvät. Mikäli uusi vauva on yhtään samanlainen kuin Alppunen oli pienenä, pääsen viettämään tuntikausia kirjan ja maitoa mussuttavan vauvelon kanssa ensi kesänä. Ihanaa!

Juoruilun vähentäminen. Kesällä kävi sellainen nihkeä homma, että olin kuullut yhdestä salaisuudesta, josta minun ei olisi pitänyt tietää, ja sitten kerroin sen eteenpäin toiselle kaverille sillä lailla ohimennen, ajattelematta asiaa. No, salaisuuden "omistaja" oli saanut kuulla tästä, ja siitä kehkeytyi inhottava juttu. Tuolloin päätin, että alan entistä tarkemmin miettiä, mitä asioita kerron muista eteenpäin. Tämä on ollut myös siitä hyvä juttu, että nykyään aina kun joku ystävä soittaa minulle, ensimmäinen reaktioni ei ole: mistäköhän se haluaa nyt konfronttaa? (Minulla on sairas suhtautuminen puhelimella soittamiseen, yleensä ajattelen, että vapaa-ajalla soitellaa ihmisille vain silloin, kun on tapahtunut jotain pahaa.)

Perjantait Alpun kanssa. Vaikka toisinaan tuntuu, etten ehdi tehdä kaikkia töitä, niin silti nuo perjantait Alpun (sekä Sofian ja Tontun) kanssa ovat tuntuneet niin arvokkailta ja hauskoilta, että aion jatkaa "nelipäiväistä" (eli tehdä töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin). 

Siivoojan tilaaminen. Vuosi sitten haaveilin, että palkkaamme siivoojan, ja sen me teimme! Nyt tulojen pitäisi tipahtaa aivan järjettömän paljon, jotta luopuisin tästä palvelusta. Mieluummin pihistelemme tulevalla hoitovapaalla vaikka ruoasta, mutta parisuhdetyytyväisyys on noussut siivoojan myötä niin paljon, että joka toinen viikko käyvästä siivoojasta ei helposti luovuta.

Suht säästäväinen elämäntapa. Olen saarnannut niin paljon siitä, miten "älä osta mitään turhaa paskaa", että oppi on myös mennyt omaan päähän. Tänä vuonna olen ostanut ennätyksellisen vähän mitään tavaroita tai vaatteita. Rahani menevät nykyään käytännössä palveluihin, kuten siivoajan tilaamiseen tai kahvilassa käymiseen. Ja huomaan myös, että tällainen elämäntapa toimii tosi hyvin minulle. Ei ole niin huono omatunto ylikulutuksesta, rahaa on jäänyt taas hyvin säästöön ja kodissa on seesteinen tunnelma, kun tavaraa ei ole liikaa.

Syyllisyydeltä välttyminen. Minulla ei ole koskaan elämässä ollut näin monta eri kanavaa, jossa ihmiset voivat laittaa viestejä (puhelut, whatsapp, messenger, insta direct, sähköposti, tekstarit). Tämä tarkoittaa sitä, että myös viestejä on enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä on enimmäkseen vain ihana asia. Yritän vastailla ihmisten viesteihin suht heti, mutta olen päättänyt, että jos en ehdi tai jaksa, niin sitten en vain vastaa heti, vaan vaikka parin päivän päästä. En ole edes aloittanut mitään viestiä anteeksi pyytäen siitä, etten ole vastannut, vaan pokkana jatkanut keskustelua siitä, mihin jäätiin. Eikä mitään pahaa ole tapahtunut!

Uusiin ihmisiin tutustumisen. Vuonna 2019 sain ainakin kaksi tosi mahtavaa uutta ystävää, ja toivon, että tänä vuonna elämään tulee taas lisää ihmisiä, joiden kanssa klikkaa täydellisesti. Etenkin kun jään huhtikuussa äikkärille, seura todella taas kelpaa!

Lopetan

Kehoni laiminlyömisen. Tänä syksynä olen laittanut aivan kaiken muun arvojärjestyksessä ennen kehon huoltamista. Tämä on johtanut jäiseen niskajumiin, jumalattomiin päänsärkyihin ja kokovartaloturpoamiseen. (Joka toki saattaa liittyä myös siihen seikkaan, että olen raskaana.)

Unelmoin siitä, etten tekisi enää kello 22 jälkeen töitä. 

Tikin kanssa riitelyn. Uuh, syksyllä oli välillä todella vaikeaa. Alpun uhma, minun (raskaudesta, töistä, who knows) johtuva väsymykseni ja tunne siitä, ettei toinen ymmärrä, miten rankkaa elämä on. Tuli riideltyä aika paljon, ja se laski yleistä mielialaa. Nyt joululomalla ei olla riidelty kertaakaan, ja kaikki tuntuu ihmeen kevyeltä.

Aloitan

Liikuntaharrastus. Pari viikkoa sitten tuli tunne, ettei tee mieli enää lenkkeillä, ja tuolla on muutenkin niin jäistä. Aion kliseisesti aloittaa nyt jonkun uuden hikiliikunnan uuden vuoden kunniaksi, nämä niskat on pakko saada ikibetonista vapaaksi.

Sosiaalisten suhteiden korjausprojekti. Tänä syksynä olen laiminlyönyt monia vanhoja ystäviäni, mutta nyt haluaisin taas nähdä heitä. Aloitin homman heti ja sovin jo ensi perjantaille boulderointi ja burger -treffit vanhan ystäväni Katan kanssa. Katsellaan, mitä blouderoinnista tulee näin viikolla 22. Lol.

Kun lueskelen viime vuoden listaa, niin aika monet asiat ovat toteutuneet. Sen sijaan jokut asiat ovat ottaneet myös takapakkia, kuten spontaanius, lööbaamisen arvostaminen ja ystävien tapaaminen.

Mutta! Ei hätää, sillä 4.4. minä jään äitiyslomalle, ja sen jälkeen eeppinen elbaaminen voi jatkua, ja elämä voi olla juuri niin spontaania, kuin 3- ja 0-vuotiaiden lasten äitiyslomalla oleva äiti sen itselleen voi järjestää.

Eli hyvinkin vapaata, uskoisin!

Lue myös:

Jatkoon ja ei jatkoon vuodelta 2017

Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2016

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN