Iso mies, älä töni

Eilen Tikin isä ja hänen vaimonsa olivat meillä leikkimässä Alpun kanssa, tänään olen ensimmäistä päivää ihan itsekseni, ja tarkoitus on lähteä lounaalle ystävän kanssa hävikkiruokaravintola Looppiin (joka on yksi suosikkilounaspaikoistani Helsingissä, kannattaa käydä kauempaakin!)

Molemmat lapset ovat vielä unessa, joten minä voin hieman räntätä teille eräästä aiheesta, joka tuli tänä keväänä taas ikävän tutuksi. Nimittäin!

En muistanut, miten suojelevaiseksi sitä muuttuu oman raskausvatsansa suhteen, etenkin mitä pidemmälle raskaus menee ja mitä isommaksi vatsa kasvaa. Ensinnäkin siksi, että haluaa turvata sitä sisällään kasvavaa vauvaa, mutta myös vahvasti siksi, että tietynlainen kosketus saattaa olla tosi kivulias itselle. Minua ei ole missään vaiheessa haitannut, kun ystävät ovat kokeilleet vatsaa ja lapsen liikkeitä, se on mielestäni vain symppistä (tämä ei tarkoita tietenkään mitään yleistä lupaa, että ronkkikaa menemään raskaana olijoiden vatsoja).

Sen sijaan julkisilla paikoilla liikkuminen muuttui jossain vaiheessa jopa inan verran pelottavaksi. Käsittämättömin episodi tapahtui talvella, jolloin vatsa ei ollut onneksi vielä niin iso, mutta tapahtumaketju sitäkin kummallisempi:

Olimme Turussa Aboa Vetuksessa lasten kanssa. Meitä oli kolme naista ja kaksi lasta, ja odottelimme siinä eteisessä kärryjen kanssa, että joku lapsista (en muista enää kuka) tulisi vessasta ja pääsisimme lähtemään. Museon eteiskäytävä on melko leveä, siinä on sellaista tasaista kivetystä ja mukulakiveä, ja me seisoimme niillä tasaisilla kivillä.

Jossain vaiheessa tunsin töytäisyn selkääni vasten, mutten kiinnittänyt siihen kauheasti huomiota. Taisin ajatella, että joku tohelo ei osaa kävellä julkisella paikalla osumatta muihin ihmisiin. Jatkoin jutustelua kavereiden kanssa. Muutaman minuutin kuluttua tunsin uuden, melko rajun tönäisyn. Käännyin katsomaan, ja siinä oli noin viisikymppinen mies, joka kihisi raivosta.

Hän huusi: "Tiedätkö, miksi tönäisin sinua äsken uudestaan?"

Olin vähän ihmetyksissäni, joten vastasin: "En kyllä nyt yhtään tiedä."

Hän karjui: "Te seisotte tässä keskellä käytävää niin, että minä en pääse ohi!”

Minä osoitin metreittäin tilaa, joka siinä vieressä avautui ja kysyin, että etkö olisi voinut kulkea tuosta. Siitä tämä mies suuttui valtavasti ja otti muutaman askeleen minuun päin melko pelottavan oloisesti ja huusi, että ei hän siitä halunnut kulkea, vaan siitä missä me seisomme. Ookoo.

Tässä vaiheessa (onneksi) tajusin itsekin suuttua. Olen nimittäin huomannut, että tuollaiset viisikymppiset suht hyvin pukeutuvat miehet (ja toki naisetkin) saattavat olla tottuneita siihen, että maailma pyörii täysin heidän ehdoillaan ja muiden käytöksen korjaaminen on täysin ok, vaikkapa sitten fyysisellä väkivallalla – sillä sitä tuntemattomien ihmisten tarkoituksellinen töniminen on. Etenkin olen tajunnut, että kärryjen kanssa liikkuvia äitejä ja varsinkin raskaana olevia ihmisiä pidetään sellaisina rassukoina, että niille nyt voi purkaa minkä tahansa kiukun ilman mitään seurauksia. Mutta vähänpä tiesi ukkeli.

Korotin ääntäni kunnolla: "Okei, vaikka haluaisit kulkea tästä, niin siitä voi ihan sanoa, että anteeksi, pääsenkö kulkemaan. Tuollainen töniminen on väkivaltaa, eikä koskaan hyväksyttävää.”

Miekkonen huusi takaisin, että ei se ole väkivaltaa, ja meidän pitäisi ymmärtää väistyä sanomattakin.

Johon minä sanoin, että kyllä on, ja että jos haluaa liikkua julkisilla paikoilla, niin sitten kannattaa opetella käytöstapoja. Tässä vaiheessa kaksi muuta ystävääni yhtyivät tähän miekkosen soimaamiseen, ja koska meillä oli määrällinen ylivalta ja koska ihmiset museon ravintolassa kääntyivät katsomaan välikohtausta, mies luikki naama punaisena lopulta pois paikalta.

Kunnon mulkku!

Minua jaksaa aina ihmetyttää joidenkin röyhkeys. Itselläni on sellainen periaate, että en juurikaan puutu muiden olemiseen ja tekemiseen (okei, joskus kun pojat ja miehet virtsaavat pitkin katuja, saatan heittää heille jonkun ivallisen kommentin siitä, miten tyylikästä menoa siinä harrastetaan). Mutta tuollainen töniminen ja kuvitelma siitä, että kaiken pitäisi toimia juuri niin kuin itse haluaa, on täysin käsittämätön.

Kaikenlainen tahallinen tarkoitus satuttaa fyysisesti ja tuon tyyppinen uhkaava käyttäytyminen on aina inhottavaa, mutta etenkin raskaana ollessa se on ihan kammottavaa. Julkisissa kulkuvälineissä ja ruuhkaisilla kaduilla joutuu välillä pelkäämään, että joku sohaisee tahattomasti tai peräti tahallaan. Tämä ei vain ole ok!