Huvipuistoon!!! (Putinin jalanjäljissä)
Silloin kun olin pieni, me asuttiin Kakskerrassa, jossa ei käsittääkseni ole edelleenkään yhtäkään leikkipuistoa. Lähin taitaa löytyä jostain ööö.. 15 kilometrin päästä. Joskus, kun äiti vei meidät neljä lasta keskustaan, joku oli nähnyt leikkipuiston keinuineen ja liukumäkineen: "HUVIPUISTO!" Olimme huutaneet ja rynnänneet kohti keinuja. Meidän äitiä oli ilmeisesti vähän nolottanut tämä.
Toisin on kuulkaa minun lapsella. Hänellä on huvipuisto ihan tässä parin kilometrin säteellä. Ja hän pääsi kokemaan ensimmäiset hurvittelunsa jo vuoden ja neljän kuukauden iässä.
Helsinki on nimittäin niin siisti kaupunki lapsen kanssa! Täällä voi tehdä ilmaiseksi vaikka mitä kivaa. Viimeksi kerroin Falkullan kotieläintarhasta, nyt kerron Linnanmäestä, koska sielläkin voi hurvitella vaikka miten käyttömättä yhtäkään pennosta.
No niin, saanen esitellä ne ilmaiset laitteet, joissa voi ilakoida 1-vuotiaan kanssa:
KotKot on jännittävä ja luomava junamatka läpi seikkailujen maailman, jonka varrella pienet tiput kotkottelevat intohimoisesti.
Vankkuripyörä johdatteli meidät villinlännen tunnelmiin. Aino tosin oli sitä mieltä, että "se kesti ihan liian kauan".
Rumpukaruselli oli kenties suosikki, ja siellä käytiin peräti kaksi kertaa. Siinä istuttiin rummuissa ja päästiin kouriintuntuvasti kiinni vauhdinhurmaan. Toki Alppu pyrki välillä tekemään kamikaze-iskun maahan, mutta onneksi minä urhoollisena äitinä estin häntä syöksähtämästä asfalttiin.
Panoraamassa tuli miltei isänmaalinen tunne sielun sopukoihin, kun katseli korkealta kaunista Helsinkiä. Teki mieli kajauttaa joku veisuu ilmoille, mutta pitäydyin hymisemään Sinistä ja valkoista pääni sisällä.
En tiedä, paljonko Alppunen ymmärsi näistä laitteista, mutta kyllä se välillä osoitti jonkinasteista innostusta elämää kohtaan. Tosin sen mielestä ehkä hauskinta oli vain juoksennella Sekkosen kanssa ihmisvilinässä. Mutta sehän se on tärkeintä huvipuistossa: tunnelma.
Sitten oli laitteita joihin me emme menneet, sillä meistä äideistä ei ollut kukaan alle 140 senttiä. Haaveisiin siis jäivät:
Muksupuksu-juna, ihana nimi!
Pienoiskaruselli, kukapa ei rakastaisi sitä!
Lisäksi yli 100-senttisille on tarjolla (80-senttinen Alppu voi vielä odottaa):
Kuuputin kuulostaa mahtipontiselta: Putinin matka kuuhun? Tässä laitteessa pitäisi soida taustamusiikkina Lenin-setä asuu Venäjällä.
Pilotti ooo, siinä pääsee lentelemään! Ei varmaan ihan kuuhun saakka Putinin perässä?
Merirosvolaiva hyvä vain, ettei päästy. Aion opettaa Alpusta pienen lakia kunnioittavan kapitalistin, joka rosvoaa vain laillisin keinoin rahoja yhteiskunnalta.
Hurviteltuamme tarpeeksi mentiin ostamaan pehmikset, ja Alppu sai maistaa lusikallisen tuota kuninkaallisten kylmää herkkua (ei tykännyt).
Ainon, Niinan, Pian ja heidän jälkikasvunsa kanssa oli ihan superihana päivä Linnanmäen huttilulleissa. (Kutsuttiin pienenä huvittelulaitteita nimellä huttilulli. Maalaiset joutuvat keksimään omat nimityksensä eksoottisille asioille.)
Suosittelen käymään Linnanmäellä. Itse aion mennä sinne uudestaan ensi viikolla, koska siitä on tullut mun ja Tikin hääpäiväperinne. Luultavasti ei käydä Tikin kanssa Kotkotissa eikä edes Kuuputinissa, vaan suunnataan ihan kuulkaa ronskein ottein kohti vuoristorataa! Se on nimittäin paras laite mitä on olemassa.
Mikä on teidän lempparilaite Lintsiltä tai Särkkiksestä?
Ilmaista tekemistä Helsingissä:
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA