Helpottava maaliskuu
Kun helmikuussa olin huuruissa uudesta ihmisestä elämässäni, maaliskuu teki kaikesta helpompaa: Vauvanhoidosta on tullut toistojen myötä mukavaa rutiinia, ja nyt kun tuo pian täyttää kaksi kuukautta, tuntuu, että uskallan mennä ja tehdä vaikka mitä!
Maaliskuussa olen...
Nauttinut
lattemamalifestä. Olen käynyt melkein joka päivä lounaalla tai kahvilla kavereiden kanssa, mikä on tehnyt äitiyslomasta nimenomaan lomaa. Eräänkin lattepapan kanssa ollaan vaihdeltu suosituksia siitä, mihin kaikkiin helsinkiläisiin kahviloihin kannattaa vavvan kanssa mennä (esim viestiketju tuossa alla).
Tiuskinut takaisin
mummeleille, joiden mielestä mulla ei ole oikeutta tulla puolityhjään ratikkaan lastenvaunujen kanssa. Mun vaunuperiaate on sellainen, että aina kun joku jeesii, avaa oven tai antaa tilaa, kiittelen vuolaasti. Mutta jos joku alkaa motkottaa ilkeästi ja täysin tarpeettomasti (tuoreet äidit on helppo uhri, kun ne on niin herkillä koko ajan), en pyytele anteeksi vaan kysyn tiukkaan sävyyn, että mikä tässä nyt on ongelma. Jos vain kuuntelen hiljaa urpot pahanolonpurkaukset, mulle jää koko loppupäiväksi kurja mieli.
Haikeillut
sitä, että bebbe on kasvoi koosta 56 kokoon 62. Joitain vaatteita ehdin käyttää tasan yhden kerran! Vavva on vähän kuin Madonna keikalla: vaihtaa asuaan monta kertaa päivässä, mutta silti käyttää joitain vaatteita vain kerran. (Lisäksi hän on kuin Madonnan keikkayleisö, eli käyttää vaippaa.)
Käynyt juhlissa
imettämässä makuuhuoneessa puolitoista tuntia, minkä jälkeen totesin, että nämä juhlat oli nyt tässä ja poistuin takavasemmalle. Vavva päätti nimittän aloittaa tiheän imun kautensa juuri sillä sekuntilla, kun astuin ovesta sisään. No, tarjoilut näyttivät erinomaisilta, kiitos vain Annalle! <3
Ottanut haltuun
kantoliinan solmimisen (tätäkin kirjoitan bebbe liinassa nukkuen!), tuntemattomille vanhemmille (vähämielisen) hymyilemisen ja niiden lasten kommentoinnin "Hyvin se pyörällä ajaminen sujuu!" (se kuuluu tähän vanhemmuuteen, saa horista kelle tahansa mitä tahansa!) ja nopeasti syömisen (joku sanos, että äidit syö kylmänä kaiken paitsi jäätelön, joten olen alkanut tilata lounaalla salaattia useammin).
Ihastellut
vavvan uusia taitoja: pään pystyssä pitämistä, mun hiuksiin tarttumista, silmiin tuijottelua, (mielivaltaisen suloista) hymyilyä, guuh-jokeltelua ja pöllölelun läpsimistä. Kyllä mää nuo taidot jo CV:hen laittaisin.
Nauranut
useasti Knausgårdin Taisteluni II -osaa (imetys)lukiessani. Siinä muun muassa isyysvapaata viettävä Karl Ove Knausgård kertoo, miten syvästi hän halveksuu isyysvapaata viettäviä miehiä (vaikka tosiaan on itse yksi heistä). Kun vaunuja työntelevät lattepapat yrittävät bondailla Karl Oven kanssa, hän katsoo heitä tuntien syvää inhoa. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa, jos haluaa päästä selville siitä, mitä isien päässä saattaa liikkua. Inhorehellistä, ilmaisutarkkaa ja todella hauskaa omaelämäkerrallista tekstiä. (Ei siis haittaa, jos ei ole lukenut ykkösosaa, tuon Knausgårdin kuusiosaisen Taisteluni-sarjan voi lukea aika lailla missä järkässä tahansa.)
Fiilistellyt
Tikin ja pojan suhteen kehittymistä. Tikillä on ihan oma tapansa selittää asioita vauvalle ("nyt lähdetään viemään läpi tätä vaipanvaihtoprosessia yhteistyöpohjalta") tai puhuu siitä ("oli ihan mahtava fiilis kruisailla pojan kanssa ulkona"), enkä olisi ikinä uskonut, että Tiki laulaa sille. (Tänään esimerkiksi Ei itkeä saa ei meluta saa -klassikkoa.) On kivaa lähetellä videoklippejä ja kuvia päivän mittaan Tikille, ja saada takaisin pelkkiä sydän-emojitä ja kamala ikävä! -viestejä. (En sitten tiedä, onko oikeasti. Ks. ylempi kohta.)
Mitkäs oli teidän maaliskuun kohokohdat?