Glampackerina Paissa (eli ei mitään backpacker-shaissea!)
Opin Matkalla kaiken aikaa -blogia pitävältä Ellalta, että on olemassa paitsi backpacker, myös flashpacker tai glampacker (hienommin matkaava reppureissaaja) ja poshtel (eli posh hostel). Ellan mies Chrisu määritteli: "Kun backpacker käyttää hostelliin 2 euroa ja bisseen 20 euroa, flashpacker käyttää hostelliin 20 euroa ja bisseen 2 euroa."
No, mehän mentiin muina glampackereinä Paihin. Vaikka ensimmäinen yö olikin karseassa bulkkihotellissa, niin seuraavaksi yöksi me saatiin ihanalta alueelta hirmu sympaattinen boutique-hotelli (tarkemmat tiedot täällä), jota voin todella suositella kaikille. Huoneet olivat kauniit, maisema upea ja hotellin ravintolan ruuat taivaallisia. Henkilökunta rakasti vauvoja, ja me huomattiin (kauhuksemme), että Alppu on tosi eläinrakas: se kävi koko ajan silittelemässä hotellinpitäjien kahta koiraa. Kauhuksemme sen takia, että mä tai Tiki ei kumpikaan hirveästi välitetä lemmikkieläimistä, eikä kuuna päivänä aiota ottaa mitään pehmolelua elävämpää otusta meille.
Olemisen kruunasi ihana katettu terassi jolla Alppu ja Eippu temmelsivät vaippasiltaan. Välillä reissussa on huono omatunto siitä, että vaavelo joutuu olemaan niin paljon kantorepussa ja saa liikkua niin vähän. Tuolla oli hyvä varjo, ja Alppunen kiipeili menemään ympäri erilaisia tasoja (rakastan tätä näiden matalien eri tasojen estetiikkaa, tätäkin tekstiä kirjoitan tyynyllä istuen ja kone pienen pöydän päällä leväten).
Itse Pain kaupungista: Se on yhtä suloinen kuin nimensäkin (teletapit!), Pai sijaitsee laaksossa, jota ympäröi jylhät vuoret ja jonka läpi virtaa kaunis joki. Se on semmonen pieni travellerikeskittymä, vähän kuin Bangkokin kuuluisa Khao San Road, mutta lempeämpi. Joka paikassa oli nuoria paljasjalkaisia hippejä rastoineen ja elefanttihousuineen, kaduilla mainostettiin täydenkuun viidakkoreivejä ja hippikamaa myytiin jokaisessa kadunkulmassa. Mä ja Tiki huomattiin olevamme jo paatuneita ja kyynisiä melkkiksiä (melkein keski-ikäisiä, taas), kun molemmat tahoillamme oltiin ajateltu: "Milläköhän lailla ne viidakkoreivit on tuotettu, millaiset katteet niillä mahtaa olla. Hyvä bisnesrako ilmeisesti!" eikä "Oo, pitää päästä kokemaan elämyksiä viidakkoon ja tanssimaan auringonnousuun saakka kokien sielujen sinfoniaa muiden maailmankansalaisten kanssa."
Mun mielestä Paissa oli parasta iltaisin pystytettävät ruokakojut ja erityisesti Queen Falafelin 99 bahtia (3 e) maksava taivaallinen alusta loppuun itse tehty falafel-annos. Jos menette koskaan Paihin, niin käykää siellä. Sitä pitää sellainen symppis thaimaalainen nainen ruotsalaisen miehensä kanssa, heillä on myös kaksi lasta, ja luultavasti tästä syystä erityinen fiilistely vauvoja kohtaan (miekkonen syötti Alppuselle meidän ruokaillessa kurkkua ja porkkanaa).
Laitan vielä erikseen Pain päiväretkiltä kuvia, mutta tässä vielä listattuna Pain kiinnostavimmat.
Pain tärkeimmät nähtävyydet:
Joen yli menevä silta, jossa on kuvattu joku tahimaalainen romcom ja jossa siksi kaikki pariskunnat käyvät ottamassa itsestään kuvia (ks. yllä romanttinen kuva musta ja Alpusta)
Wat Phra That Mae Yen -temmepli ja valkoinen Buddha
Vesiputoukset
Japanilaisten rakentama rautatiesilta
Kanjoni
Kuumat lähteet
Thukkasten Thaimaa-kuukausi:
Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle
Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa
Chiang Mai on ihana paikka Pohjoisessa
Chiang main iltabasaari ja vauvan hippeytyminen
Mae Hong Son Loop eli road trip vauvan kanssa