Eteinen ennen ja jälkeen maton
Haluan nyt vähän keulia näillä äitiysloman saavutuksillani ihan täällä julkisesti! (Viimeksi ylpeilin synnyttämällä lapsellani, nyt on vuorossa eteinen.) Olen nimittin sisutanut menemään antaumuksellisesti. Aloitan kehuskeluni eteisellä, seuraavaksi ylpeilen vielä Alpun huoneella.Meidän eteisen kuramatto tuhoutui noin vuosi sitten. Se kävi niin, että maalautimme Alpun huoneen (lopputulos oli erinomainen), mutta ammattimaalari oli tehnyt yhden melko kardinaalivirheen: hän oli jättänyt meidän eteiseen valtavan maalipönikän, jossa oli vielä reilusti maalia jäljellä. Hän ei ollut laittanut kantta kunnolla kiinni, ja Alppu luonnollisesti kaatoi sitten ainakin litran maalia lattialle. Onneksi kaikki sattui osumaan nimenomaan kuramatolle, jota see esimerkiksi Etolasta melko halpana metritavarana.Leikkasin mattoveitsellä nopeasti matosta kohdan, jossa maali lainehti ja toimitin sen roskikseen. Suunnintelmana oli ostaa välittömästi uudet kuramatot tilalle. Ja välittömällä tarkoitan 365 päivää. Sitä vain irvokkaimpiinkin näkyihin tottuu, kun laiskuus ja saamattomuus valtaa sielun. Niinpä meidän eteninen on ollut huumeluolan näköinen viimeisen vuoden.Tiesin, että näin ei voi jatkua. Ainoa keino oli hankkiutua raskaaksi, odottaa kahdeksan kuukautta, jotta pääsisi äitiyslomalle ja saisi aikaa sisustaa omaa kotiaan niin, että ei joutuisi häpeämään itseään ja surkeaa asumustaan joka sekunti. Ja näin kävi!Katsokaa, ennen:
Jälkeen!Olin nimittäin ensin ajatellut vain hankkia uudet kuramatot tilalle. Mutta sitten luin Muslasta Kirsikan postauksen, jossa puhuttiin seikkaperäisesti mattojen ostamisesta. Ja yhtäkkiä tiesin syvällä sielussani, että minä haluan eteiseen juuttimaton. Se on saatava!!!Olin varannut kalenterista tälle toiminnalle yhden kokonaisen työpäivän. Eräänä maanantaina tässä Tiki vei Alpun päiväkotiin, ja minä aloitin maanisen googailun. Voin kertoa, että siihen meni seitsemän tuntia. Seitsemän helvetillistä tuntia elämästäni.Ongelmana oli nimittäin se, että tuo meidän L-kirjaimen muotoinen eteinen ei ole mitenkään hirveän helppo geometrisesti mattojen suhteen. Halusin nimittäin tarpeeksi leveät matot, ja näin ollen niiden täytyi olla eri levyisiä (toisen 80 senttiä ja toisen 125 sentiä leveä). Halusin myös, että matot ovat muuten samanlaisia.
Yritin ensin googlailla jotain eettisiä ja ekologisia mattoja, mielellään sellaisia, että kenenkään selkänahkaa ei ole punottu juutin joukkoon. Mutta en löytänyt mistään sellaisia, jotka olisi voinut tilata mittatilaustyönä! Ja nimenomaan mitat minun oli pakko tilata. Toiseksi ymmärsin nopeasti, että haluan sittenkin luonnonmateriaali sisalia enkä juuttia.Lopuksi tilasin tällaisesta aika satunnaisesta verkkokaupasta kuin Ruugs nämä matot. En ikävä kyllä oikein osaa sanoa, minkälaisissa olosuhteissa nuo on valmistettu. (Onneksi sentään tilasin Alpun huoneeseen Saanan ja Ollin maton, joka on tehty kestävästi tekstiiliteollisuuden leikkuujätteestä, sainpahan jostain sentään pyhyyspisteitä!)Ne saapuivat muutamassa päivässä todella vittumaisesti UPS:n lähettämänä niin, että "lähetys saapuu klo 07-17 välisenä aikana vappuaattona". Ex-fucking-cuse me, kuka on silloin himassa venailemassa?! No minä olin! Mutta sitten sain vain sähköpostin: "Yritimme toimittaa sinulle mattoa 30.4. klo 16.50 mutta et ollut paikalla."OLIN!!!! MINÄ OLIN PAIKALLA, TE VIHELIÄISET MULKUT!!!!Seuraavan kerran he toimittivat taas samalla mielisairaan leveällä aikaikkunalla mattoja seuraavana perjantaina, ja tällä kertaa ihan niinkin pitkälle päästiin, että ovikello soi! Ja minä olin kotona! Ja sain matot!!!!!!!!!!!(Tämän jälkeen kääriydyin vaaleanpunaiseen pressuun, jossa matot saapuivat, ja larppasin hetken Laura Palmeria Twin Peaksista. Siihen nämä hommat ovat menneet.)
No niin. Matot saatiin paikalleen. Tässä vielä pari muuta kuvaa eteisestämme. Onnistuin ostamaan meille myös muutaman tuollaisen Mifukon säilytyskorin hanskoille (pyhyyspisteitä ropisee: nämä nimittäin ovat reilun kaupan tuotantoa), ja nykyään Alppu osaa laittaa hanskansa ja piponsa suoraan tuohon koriin ja haalarinsa naulakkoon. Siis osaa, kun sanon, että jos et laita, niin paha sinut perii.Komisario Palmu -juliste eteisen ovessa on joululahja Sofialta Tikille, Sofia oli ostanut sen Ylen kirpparilta (Yle aina välillä järjestää sellaisia kirppiksiä, jossa myydään jotain tv-kamaa). It will be okay -juliste on Saara Helkalan ihanaa tuotantoa ja tuo "Josi Tikkanen 007 Julia Thurénin salaisessa palvelussa" -maalaus on erään Jaanan syntymäpäivälahja Tikille.Peilin perhepotretti on tietenkin Berliinistä valokuva-boothista ja nuo Kiasma-lärpäkkeet tuossa siksi, että muistaisin palauttaa ne joskus. Ne jäävät aina taskuun tai vaatteisiin kiinni!Artekin ritiläpenkki on sieltä Artekin aitasta, jota ei enää ole, mutta josta sain tuon ihanan halvalla! Alpun naulakot on ostettu Stockmannilta, Mazen Bill XXS -mallia ja tuo meidänkin nauakko on Stockalta, mutten löytänyt sitä enää valikoimasta.
Näin! Olen päätynyt tilanteeseen, jossa eteinen ei aiheuta minussa enää häpeän häivääkään, vaan olen siitä niin ylpeä, että riehun aiheesta ihan täällä blogissa asti. Vielä pitäisi hankkia mattotarraa noille matoille, jotta pysyisivät varmasti hyvinä ja paikoillaan. Sääli, etten tajunnut tilata samalla kun hankin nuo matot. Mutta seitsemän tunnin googlailun jälkeen ihminen on sellainen raunio, että hän ei parempaan pysty.Onko teidän eteinen asuntonne kruununjalokivi vai saastainen loukko (tai jotain siltä väliltä)?Lue muuta sisustamisesta:Sisustusvinkit lastenhuoneeseen: rikkinäinen johto ja muuta paskaaAlpun lastenhuoneSisustusfilosofiani: keskiarvoteoria