Blogijoulukalenteri luukku 2: lasten kalenterit

Olen tosi innoissani tästä: me päätettiin Hannen kanssa ex tempore tehdä yhteinen joulukalenteri. Joka toinen päivä minä kirjoitan, joka toinen Hanne. Ja aina seuraavalle päivälle saa heittää toiselle toiveen siitä, mistä hän kirjoittaisi.

Hannen ensimmäisen luukun voi avata täältä. Siellä hän kertoo Insinöörin joulumatkasta. Ja itse asiassa omakin puolisoni on nyt pe—su Joensuussa opiskeluporukan pikkujouluissa, joten täälläkin mennään yksi aikuinen kolme lasta -kombolla.

Tosin mun äiti ja Juha tulee tänään tänne katsomaan lapsia, kun minä vien kummityttöni 10 v lahjaksi katsomaan Saiturin joulu -balettia, mikä aiheuttaa mussa kutkutusta.

Hauskaa että Hanne satuit kysymään, miten meillä järjestetään joulukalenterit.

Nimittäin monena jouluna (eli viimeiset 7 joulua) mulla on ollut haave, että tekisin jotain ihanaa lapsille. Mutta en ole saanut tietenkään aikaiseksi. Niinpä on ostettu aina suklaakalenterit, jotka on syöty tokana päivänä tai sitten on tapeltu aika paljon siitä, miksei niitä luukkuja saa avata etukäteen. Esikoinen on jo hyväksynyt konseptin, keskimmäiselle se on ollut erittäin haastava. Toisaalta heräämiset ovat sujuneet siinä mielessä hyvin, että lapsen on kiva avata aamulla silmät, kun tietää että pääsee avaamaan. (Siis mikäli sitä kalenteria on oikeasti jäljellä.)

Mutta! Tänä vuonna kaikki on toisin! Nimittäin nyt tein sen, mitä olin jo 7 vuotta suunnitellut.

Mun sisko (ja esikoisen kummi) osti esikoiselle Lego-joulukalenterin (jota hän on toivonut joka vuosi, mutta jonka olen aina unohtanut ja sitten selittänyt lapselle, ettei me haluta niin paljon muovia kotiin joulun alla).

Niinpä keskimmäiselle piti keksiä jotain kivaa. Mä kaivoin kaapin perukoilta ehkä noin vuonna 1998 askartelemani tulitikkujoulukalenterin. Meidän äiti täytti nämä meille aina lapsena, niissä oli karkkia, pinnejä, lenksuja, pieniä söpöjä asioita.

Niin minäpä tein nyt lapselle saman. Haha Hanne oli torstaina mukana, kun käytiin Normalissa ja mä täytin korin pienellä sälällä.

”Kuvatodistetta siitä, kun Julia ostaa vastuutonta krääsää”, Hanne vitsaili… jeeeep! Mutta juu, ostelin just pinnejä, lenksuja, suklaata, kylpypalloja (niihin luukkuihin pitää laittaa lappu ”kurkista talvikenkääsi”) ja sen semmoista.

Aion täyttää luukun kerrallaan — muuten typy avaa ne ennakkoon. Tunnen hänet.

Ja vitsi miten iloiseksi hän tuli ekan luukun kahdesta pinkistä hiuslenksusta! Ihanaa!

*

Hanne, seuraavaan luukkuun haluaisin sulta kolme juttua, jotka on yllättänyt omakotitalossa asumisessa. Mua tämä asuminen pohdituttaa kovasti, niin kiinnostaa mielipiteet. Ja tiedän että oot nyt neljän lapsen kanssa yksin, joten kolme pientäkin pointtia riittää! Pus!