Baby showerit, täysin yllättäen!

Oli sovittu, että sunnuntaiaamuna meidän äbä ja hänen miehensä Juha tulevat brunssille, taka-ajatuksena oli, että äitini istuttaa kaikki mun kasvit uusiin multiin. (Multien vaihto on ollut mun haavelistalla nyt kolme vuotta, mutta myös "tämä asia tapahtuu, kun Sipilä lopettaa tuplakonsonanttien viljelyn paikoissa joihin ne eivät kuulu (siittä) ja  Halla-ahon nieleskely muuttuu äänettömäksi, eli ei koskaan" -listalla.)Niinpä olin aivan uskomattoman kiitollinen, kun äbä tuli mukanaan sata litraa multaa ja uusia isompia ruukkuja ja laittoi hösseliksi.Tunnin päästä ovikello soi ja O M G !!!!! Siellä oli paitsi siskoni Sofia (jonka oli tarkoitus liittyä brunssille) myös 10 muuta elämäni ihanaa ihmistä! Olin täydellisen shokkelossa!"Me kaapataan sut nyt baby showereille!" käsky kuului, ja niinpä minä laitoin vain kengät jalkaan ja jätin Tikin ja Alpun istustusapulaisiksi ja suuntasin Sofian luokse (joka asuu siis samassa rakennuksessa, vain eri rapussa).Ja voi minkä ihanan kotibrunssin nämä ihmiset olivat valmistaneet! Kun olin toipunut tästä täydellisestä yllätyksestä ja skoolasimme vauvalle ja tulevaisuudelle, kyyneleet nousivat silmiin, kun olin niin liikuttunut tästä kaikesta.Vaikkei tässä ole ole mitään sen suurempaa draamaa ollut, niin viime aikoina olen ollut välillä vähän apea. Tämä raskaana oleminen (RV35) on vain alkanut ryydyttää aika pahasti. En oikein enää nuku, olo on koko ajan jotenkin vääränlainen ja kaikki tuntuu, no raskaalta. Esimeriksi takin kiinni laittaminen, lelujen noukkiminen lattialta, käveleminen, syöminen, Alpun nostelu, öööö hengittäminen. Sitä on kuitenkin sekä fyysinen että psyykkinen kokonaisuus, ja kun oma keho on jonkun vieraan vallassa, se ei ole erityisen mukavaa. Tämä loppuraskaus nyt vain on täysin tuhkaluukusta, eihän sille nyt voi mitään.En ole oikein ehtinyt myöskään keskittyä raskaana olemiseen, sillä töitä on ollut niin paljon ja Alppu on vienyt kaiken huomion kotona, joten uuden vauvan fiilistely on jäänyt pimentoon. Tuolla se nytkin möyrii ja könyää, mutta tuntuu, etten ole yhtään luonut siihen samanlaista suhdetta kuin Alppu-sikiöön silloin, kun olin viimeksi näillä viikoilla. En mitenkään ole huolissani tästä, koska olen hyvin varma, että kun se sitten putkahtaa ulos lopulta, olen taas aivan totaalisen rakastunut siihen. Mutta tällä hetkellä se on ehkä vähän tuntematon olio ruumiissani häiriköimässä muuten erinomaista elämääni. (Hehhehe.)Ehkäpä juuri tämän takia tämä ihana hemmotteluaamu tuntui niin mukavalta. Sai puhua vauvasta ja tulevaisuudesta, keskittyä juuri tähän raskauteen ja höpsöltellä menemään.Kun minun ensimmäisissä baby showereissa oli kaikenlaisia vauvaan liittyviä leikkejä ja vanukaskakku (kai muistatte vanukaskakun!!!!?), niin tällä kertaa leikit olivat aika minimissä ja keskityttiin ihan vain olemiseen, mikä sopi minulle täydellisesti. Sofia teki mulle sekä mani- että pedikyyrin ja kasvonaamion.Ainoa "leikki" oli se, kun jokainen sai arvata tulevan beebelin sukupuolen. Tätä ei todellakaan olisi muuten tehty, ellen minä olisi avannut pandoran lipasta järjestämällä taannoin maailman surkeimmat gender reveal partyt. Mutta kuten lapuista huomaatte, aika lailla tyttöä täällä veikataan.Lisäksi tulevalle pikkuiselle kirjoitettiin kirje, jossa hänet monilla kauniilla sanoilla toivotettiin tervetulleeksi tähän maailmaan. Sen aion säästää.    Ennen kaikkea tuli tosi lämmin olo siitä, että todellakin, minun pikkuisella toisella lapsellani on suuri joukko ihmisiä, jotka jo nyt odottavat häntä, ovat valmiita tukemaan ja auttamaan häntä ja tulevat varmasti rakastamaan häntä hänen koko elämänsä ajan. Se tuntuu aika ihmeelliseltä.Lue myös:Maailman surkeimmat sukupuolenpaljastusjuhlatBaby Thukkasen baby showeritEi vaippakakkua, vaan jotain parempaaPODCAST // FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Previous
Previous

Mitä vaadin eduskuntavaaliehdokkaaltani?

Next
Next

Rakastan muovia, vihaan muovia