Auringon prinsessa
Nyt on niin, että Riston Auringon prinsessa on yksi nerokkaimmista pop-biiseistä, mitä on koskaan tehty.
(Ja tämä biisi on siis julkaistu vuonna samana vuonna kun minä aloitin yliopiston, eli vuonna 2006. Näin ollen mistään uudesta hitistä ei ole kyse. Olen ehtinyt punnita tätä asiaa semmoset 16 vuotta.)
Luin tovi sitten Iisa Pajulan Itke, kirjoita laula -teoksen, joka käsittelee biisien kirjoittamista. Hän kirjoittaa siitä, miten parhaissa biiseissä on koukku.
Auringon prinsessa -biisissä ei ole pelkkää koukkua, siinä on todellinen plot twist, täysin yllättävä juonenkäänne.
Okei, kuunnelkaa eka, etten spoilaa tätä. 3 minuuttia puhdasta kultaa.
Tämä biisi on vain ihan täydellinen.
Haikea pianomelodia, Risto Ylihärsilän matala ääni, jonka ensin jotenkin ajattelee ironiseksi (koska on kuunnellut niin monia Riston biisejä), mutta joka ei sitten tässä biisissä ehkä sitä olekaan. Surumieliset viulun (vai minkä soittimien?) vedot väleissä. Viiltävän surullinen tunnelma.
Nerokkuus on kuitenkin sanoissa. Kappaleen näkökulma on oletetusti miehen, ainakin mieslaulaja on biisin minäkertoja. Hän saapuu Minnan huoneeseen, asettuu Minnan pyynnöstä tämän päälle.
“Mä hiivin huoneeseesi etkä herää
Joten potkin nurin tyhjän juomalasin
Sä ojennat kätesi niinkuin pitääkin
Ja pyydät hetkeks makaamaan päällesi, Minna”
Sitten mies kuristaa naista, mikä alkaa olla vähän jo kyseenalaista – haluaako Minna tämmöistä menoa oikeasti vai kuvitteleeko mies vain, että tämä on jotenkin kiihottavaa, ehkä Minna on leikissä mukana vain miellyttääkseen miesminäkertojaa?
“Puristan sua kurkusta ja sä näyttelet kuolevasi
Olet kuin jumalan enkeli mustassa yöpuvussasi, Minna”
Joka tapauksessa miesminä jatkaa ja kertoo:
“Mä otan sut väkisin, mutta juuri oikein
Me tullaan yhtäaikaa ja sä avaat silmäsi”
Me toon jälkeen tästä tulee vain mieleen, että hoh hoijakkaa, taas vain toteutetaan jotain miehen väkisinottofantasiaa ja kuvitellaan, että nainen tykkää tämmöisestä.
Mutta sitten: plot twist!
“Ja muistat ettei mua ole ollut olemassa enää neljään vuoteen
Ikkunasi pölystä aurinko paistaa esiin sanat
Jotka kirjoitin humalassa joskus 96
Auringon prinsessa, auringon prinsessa”
Kyse ei ollutkaan miehen katseesta ja miehen fantasiasta. Kyse oli alusta saakka Minnasta ja hänen ajatuksistaan. Siitä, miten Minna fantasioi miehen katsovan ja näkevän hänet.
Biisin minäkertoja on sittenkin nainen.
Laulu tavoittaa upeasti sen surumielisen hetken, kun mieli on vielä unen ja hereillä olemisen rajamailla: kun on nähnyt jotain ihanaa unta ja haluaisi pitää siitä vielä kiinni.
Onko Minna vain eronnut miehestä vai onko mies kuollut? Olen aina ajatellut, että jälkimmäinen.
Meidän mamman makuuhuoneen ikkunassa oli vuosikymmeniä hymynaana, jonka minä olin liimannut Stockmannin kultaisista tarroista. Se oli aivan älytön, mutta mamma ei koskaan ollut halunnut ottaa sitä pois.
Jäljet noista tarroista näkyivät ikkunassa vielä pitkään sen jälkeen, kun mamma oli kuollut.
Pienet arkiset jutut, jotka muistuttavat jo menneistä rakkaista.
Siinä on viiltävää surua, ja sen surun Auringon prinsessa on saanut hienolla tavalla vangittua.
