Asiat, jotka näyttävät paremmalta kuin tuntuvat

kirsikat1.jpg

kirsikat2.jpg

kirsikat4.jpg

raisa3.jpg

tami2.jpg

kirsikat5.jpg

kaverit.jpg

Kun vuosi sitten Instagram täyttyi kirsikankukkakuvista Roihuvuoren hanami-juhlasta, olin superkateellinen. Soimasin itseäni: "Julia, miksi et mennyt sinne! Nyt kaikilla muilla on kivaa ja sinä olet laiska saamaton vätys, joka menettää auvoisat kirsikankukat Japanin."

Tänä vuonna missaan juhlan taas, koska olen Turussa täyshoitolassa äbän luona. Välttyäkseni suunnattomilta itsesyytöksiltä, järjestin niin, että meidän keskiviikkokerho teki retken katsomaan kirsikankukkapuistoa etukäteen. No. Siinä sitten Raisan ja Mirjan kanssa tajuttiin aika nopeasti, että tämä kokemus on sarjastamme:

Näyttää paremmalta kuin tuntuu.

Aika laimea meno. Ei niitä puita nyt niin paljon ole! Eikä maisema säihkynyt kuin Disneyn elokuvassa (koska sitä odotin). Ei tullut upeaa kirsikankukkaloistoelämystä. Sen sijaan tuli lukuisia tanttoja mojave-aurinkolaseineen, jotka yrittivät tunkea meidän eteerisiin kuviin (en tajua, miten jengi on saanut rajattua kaikki muut ihmiset niiden instakuvista pois!).

No, saatiin kyllä hyvät kuvat (mikä on tietenkin tärkeintä, noin ylipäänsä elämässä) ja hyvä lounas Herttoniemen Treffipubissa (tai siis ruokahan se on tärkeintä elämässä), joten keskiviikkokerhon tapaaminen oli onnistunut. 

 

Aloin kuitenkin pohtia listaa asioista, jotka näyttävät paremmalta kuvissa kuin tuntuvat livenä:

- Suuri osa ihmisen rakentamista turistinähtävyyksistä: Pariisin Eiffel-torni (tosin tornin kanssa naimisissa oleva nainen saattaa olla eri mieltä), Budapestin "maailman isoin tiimalasi" (yksi elämäni isoimmista antikliimakseista, eihän se hiekka edes liikkunut!) tai Ateenan Akropolis. Niissä on vähän sellainen tulin, näin, laitoin rastin ruutuun -meininki. (Sen sijaan luontoelämykset, kuten Grand Canyon ovat eeppistä koettavaa.)

- Rannalla auringon ottaminen. Hiekkaa, hikeä, berberokseen kuivunutta suolaa, epämukavuutta. 

- Korkokengät ja minihame -kombo. 

- Julkkisten kanssa poseeraaminen. Se on aivan helvetillisen kiusallista, mutta jos ihminen pääsee haastattelemaan David Hassehoffia, ei käytännössä ole muita vaihtoehtoja kuin ruinata itselleen se kaverikuva.

 

Sitten intouduin pohtimaan vielä listaa asioista, jotka tuntuvat paremmilta kuin näyttävät valokuvissa:

- Banaanipannukakut. Tiki tekee niitä mulle viikonloppuaamuisin. Haluaisin aina ottaa lesoilukuvan näistä taivaallisista herkkupaloista, mutta kun ne näyttää vähän siltä kuin kakkapökäle olisi litistynyt. (Tässä paras yritykseni, näyttää melko oksettavalta.)

- Humalassa oleminen. Punainen naama, lurpsahtaneet silmät, epäskarppi kuva. Tosin silloin kun on pikku hupsussa, ajattelee, että kyllä mää vaan olen niin tyylikäs. Onneksi känni-instaaminen on siirtynyt känni-snäppäämiseksi! (Joskaan itse en ole vielä ehtinyt harjottaa asiaa, kun aloin snäppää vasta raskauduttani. Munt muuten löytää snäpistä Juliaihminen-nimellä.)

- Pussaileminen. Joskus kun olen yrittänyt ottaa jotain liketys-horoilevaa "Julian ja Tikin onni" -instakuvaa, niin joo morjenstaans. Pahan näköstä menoa. Jätän ne tykkäykset Justin Bieberille (koska hänen kanssaanhan niistä kilpailen).

- 1990-luku. Se tuntui ihan mukavalta.

- Hot dogit. Mun kädessä. Kaikesta ei edes nämä käsimallin kädet saa hienon näköistä.

 

Tuleeko teille mieleen lisättävää jommallekummalle listalle?

 

 

 

Previous
Previous

Nautintoa kyllikseen

Next
Next

Lattemamasuositus: Kahvila Siili