Äitiysloma alkaa (onneksi on selviytymispakkaus)

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että tänään oli mun viimeinen työpäivä. Äitiysloma on alkanut, ja suunnitelman mukaan en tee vuonna 2016 ollenkaan töitä! (Okei, olen nyt jo sopinut pari freelance-keikkaa ja aion jatkaa Apu-lehden teknologiapalstan pitämistä, koska musta tuntuu että pitkästyisin kuoliaaksi ilman minkäänlaista kosketusta työelämään.)

Mutta siis: ensi vuonna en tule tänne officelle. En enää pääse riehumaan työkavereilleni tuohtumustani (tästä lähtien pikku-kamu joutuu kuuntelemaan, kun mä järkytyn jonkun kokoomuslaisen autohulluudesta tai ihmisten mielipiteistä köyhdyydestä). Ensi kesänä en istu laitoskahveilla A-lehtien terassilla tai maistele laiturilla uutuusjäätelöitä. En pääse häiriköimään julkkiksia (voisi olla vähän omituista, jos ensi vuonnakin soittelisin niille ja kyselisin joulukuulumisia, ihan noin muuten vain, omasta kiinnostuksesta. En inspirodu mielettömistä keskusteluista älykkäiden tutkijoiden kanssa, enkä pääse hysteerisiin ideointipalavereihin, joissa aina päädytään purkamaan jotain teini-iän traumaa ("Miksen mä jättänyt sitä jäbää heti silloin 14-vuotiaana!?").

Sain onneksi (työ)kamuilta maailman parhaan selviytymispaketin äitiyslomaa varten:

1. Suklaata. Titetenkin.

2. Käsilaukkuun mentävä Koskisen korvalääkepullo ja snapsilasi (koska hieno rouva ei juo pullon suusta). Saa nähdä, mitä neuvolan täti sanoo, kun tämä solahtaa vahingossa ulos laukusta etsiessäni äitiyskorttia.

3. Alkupääoma lapsen terapiarahastoon. (Tuossa sukkalompakossa.)

4. Leffalippuja. (Baby-kinoon pääsee vissiin ilmaiseksi, mutta as god is my witness, tällainen äänineurootikko ei ikinä kuvittelisi menevänsä kuuntelemaan muiden ihmisten ruumiintoimintoja vapaaehtoisesti.)

5. Hierontaöljyä. Parisuhde, parisuhde!

6. Kosteuspyyhkeitä. (Mun työkaverit ovat useasti kuulleet myös hygienianeurooseistani. "Mua aina inhottaa elokuvissa, kun pariskunta saapuu illalla asuntoon ja sitten ne vaan alkaa saman tein harrastaa seksiä ilman, että ne ensin käy pesemässä kätensä! Hyi hitto!")

Tämän lisäksi sain eräältä A. Karhuselta, tai no, liian ilmiselvä nimimerkki, sanotaan mieluummin: Anna K:lta, niiin suloiset ja viisaat Äitiyden aakkoset, kerron niistä enemmän myöhemmin. Tätäkin mä jään kaipaamaan: yllättäviä viisauden sanoja kesken arkisen työpäivän. Äsekenkin Anna K vielä muistutti (mun hermoillessa kaikenlaisista asioista), että:

”Äitinä olemisessa parasta se, että se paranee KOKO AJAN. Koko ajan vauva on kivempi, sitä tuntee enemmän ja kaikki on helpompaa. Puolivuotiaana aattelin et Kapu on ihan parhaassa iässä ja samoin aattelen nyt, enkä malta oottaa et se on 4, tai 14 tai 44! Rakkaus lapseen vaan syvenee koko ajan.”

Kuten huomaatte, mun työkaverit ovat huippuja! Jään kaipaamaan niitä kovasti, joskin aion kyllä tavata niitä ensi vuonnakin, mutten kuitenkaan päivittäin.

Ja vaikka olen odottanut tätä lomaa (kuka nyt ei lomaa odottaisi), niin nyt mulla on sitten kuitenkin semmonen megahaikea fiilis: miten tämä voi jo nyt loppua! Fyysisesti olen siinä kunnossa, että voisin ihan iisisti jatkaa töissä (lukuunottamatta sitä, että lopetin nukkumisen tuossa kolmisen viikkoa sitten).

Onneksi tänään lähtee Juna Turkuun kohti onnelan joulua perheen kanssa. Ei tule sellaista täyttä tyhjyyttä heti, vaan voin aloittaa tämän äikkärin baby stepseillä.

Friikkiä, niin friikkiä.