Äitinä en ole himon kohde

koh yao noi27.jpg

koh yao noi28.jpg

koh yao noi29.jpg

Kun olen matkustanut naisena ympäri maailmaa, olen aina saanut osakseni sellaista huomiota, jota en olisi halunnut saada. Intiassa väentungoksessa ihan fyysiesti lääpittiin, Kuubassa huudeltiin koko ajan beautiful ladya, Tansaniassa vähän sama juttu. Espanjassa ja Belgiassa perään on vislailtu. Ranskassa juttelin yhdessä hostellissa muutaman minuutin small talkkia semmosen ihan mukavan amerikkalaisjäbän kanssa. Kun tulin vessasta takaisin dormiin, mun tyynyllä oli google translatorilla suomeksi käännetty lappu, jossa luki: "Kivat punaiset alushousut. Tule yläsänky minä kanssa." Kauhistuin, keräsin kamani ja vaadin respasta uuteen dormiin pääsyä. Irstasta katsetta tulee, minne ikinä meneekään.

Tämä ei toki ole ihan niin mustavalkoista, joskus kaunis nainen -huudot ovat olleet ihan itsetuntoa hiveleviäkin. Mutta jos pitäisi valita joko tai, niin mieluummin ei sitten ollenkaan.

Suomessa tämä ei mun mielestä ole niin räikeää. Kadulla ei samalla tavalla ole huudeltu mulle, vaikka toki olen omat seksuaaliset häirintäni tuntemattomilta ihan kotimaassakin saanut. (Kiitos sulle urpo, joka kouraisit mua Tiimarissa kun olin 13-vuotias, ja terveisiä vain sille juopolle, joka ensin juttelit ratikassa mukavia mutta sitten aloit tehdä syväanalyysiä mun berberistä.)

koh yao noi32.jpg

koh yao noi33.jpg

Kuukausi Thaimaassa vauvan kanssa oli kuitenkin ihan uutta. Puhuttiin tästä Niinan kanssa monesti: Äitinä matkustaminen on sosiaalisesti huomattavasti helpompaa kuin pelkkänä naisena matkustaminen.

Jossain vaiheessa tajusin, että mulla on paljon vapautuneempi olo. En pälyile ihmisiä epäluuloisesti, välttele miesten liian läheltä kulkemista väkijoukossa. Niskaa ei polttele nihkeät katseet. Kun mulle hymyillään, se on ystävällistä viatonta hymyä, ei sellaista vaativaa tai vihjailevaa. Kun mun selässäni roikkuu vauva, mä en ole enää objekti kenenkään halulle. Suoraan sanottuna se tuntuu hirmu hyvältä.

koh yao noi34.jpg

koh yao noi44.jpg

Ja mikä yllättävää, myös muut naiset kohtelivat mua hirmu kivasti. Olen nimittäin joskus huomannut vähän sellaista nokittelua länkkärinaisten kesken. Mä olen ollut uhka tai kilpailija (ja ehkä pitänyt niitä muita kilpailijoina itsekin). Nyt kun mulla oli rantabaarissa vauva konttaamassa vieressä, naiset vain hymyilivät ja jutustivat kivasti. Vauva kertoo, että mä olen poissa kilpailusta. Lapsi tekee musta pyhän äitihahmon, johon ei kuulu liittää seksuaalisia tunteita. Tämä nainen on jo merkattu ja varattu, sitä ei kannata enää yrittää. Ja se sopii mulle just hyvin.

Tietenkin olisi kaikkein ihaninta, jos minä ja maailman muut naiset saisivat matkustaa tällä lailla vapautuneesti myös ilman vauvaa.

 

Onko teitä häiritty seksuaalisesti matkustaessanne?

 

Lue myös:

Tyttövauva ei flirttaile

 

 

 

Previous
Previous

Iso huijaus nimeltä vauvavuosi

Next
Next

Ensimmäinen ikävä