2300 euroa on liian pieni palkka lastentarhanopettajalle

Ylen uutisessa (5.3.2018) kerrottiin, että Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat tehneet keskenään "herrasmiessopimuksen" siitä, ettei kukaan ala nostaa päiväkodin opettajien palkkoja houkutellakseen lisää pätevää väkeä töihin. Tämä on herättänyt ärsyyntymistä, ja ymmärrän täysin miksi. Mielestäni tämä on täysin mieleivaltainen sopimus.

Asiaa voi katsoa kylmästi taloustieteen näkökulmasta: Työvoima on hyödyke siinä missä peruna tai elokuvalippukin. Hyödykkeen hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan markkinoilla. Työvoimaa tarvitaan, koska työvoima tuottaa asiaa, jota työnantaja tarvitsee. Vaikkapa jos kyseessä on kumipalloja valmistava tehdas, työnantaja palkkaa niin paljon työntekijöitä kuin se tarvitsee saadakseen myytyä maksimimäärän kumipalloja. 

Jos jostain asiasta taas on liikaa tarjontaa, sen hinta halpenee, oli kyse sitten kumipalloista tai työntekijöistä. Näin voidaan ajatella, että jos jollekin alalle koulutetaan liikaa työntekijöitä, alan palkat laskevat. Jos ollaan oikein rationaalisia ja vähän kylmiäkin, niin voidaan sanoa, että tällöin palkkojen laskeminen on ihan oikein. Näin markkinatalous, jossa me elämme, toimii.

Toki tässä välissä on yleensä työlainsäädäntö sekä ammattiyhdistysliike, jotka nostavat työntekijöiden palkkoja inasen verran korkeammalle kuin mikä palkan "oikea summa" muuten olisi (taloustieteen kielellä: kysynnän ja tarjonnan markkinatasapainossa vallitsevassa tasapainohinnassa, jossa kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtaavat). Tämä voi johtaa siihen, että työnantaja ei palkkaa ihan niin monia työntekijöitä kuin hän tarvitsisi, koska kustannukset ovat hieman korkeammalla kuin mihin markkinatasapaino asettuisi.

Joku voi tässä vaiheessa sanoa, että eihän julkisen alan työntekijät tuota mitään (ainakaan kumipalloja!), joten ei heidän työlleen voi asettaa tällaista hintaa. Tähän voi vastata, että julkinen ja yksityinen sektori kuitenkin kilpailevat samoista työntekijöistä, eli näin ollen hinnanmuodostuksen logiikka on sama: Jos yksityisellä on parempi palkka ja muutenkin paremmat työedut, julkisen alan työntekijät valuvat sinne. Tällöin julkisella sektorilla on pakko nostaa palkkoja tai parantaa työetuja, jotta ne saisivat tarpeeksi työntekijöitä.

Ja tässä tullaan lastentarhanopettajien palkkoihin. Nimittäin silloin, kun työntekijöistä on työvoimapula, kuten pääkaupunkiseudulla on (600 paikkaa täyttämättä!), palkkoja tulisi nostaa, jotta työntekijöitä saataisiin tarvittava määrä. Lisäksi Hesarin mukaan 40 prosenttia nykyisistä lastentarhanopettajista suunnittelee alan vaihtamista liian pienen palkan takia. Sitten meillä vasta pula onkin.

Tällainen "herrasmiessopimus" eli toisin sanoen hintakartelli, joka asettaa hyödykkeelle yhtenäisen maksimihinnan, on vinoutunut, eikä markkina toimi niin kuin sen pitäisi. Lopputuloksena on se, että työvoimaa on tarjolla liian vähän.

Lastentarhanopettajan kuukausipalkka on pääkaupunkiseudulla noin 2300 euroa. Kuten työvoimapulasta voidaan päätellä, se on liian vähän. Ja noin muutenkin, se ei välttämättä riitä Helsingissä asumiseen: Etuoven laskelmien mukaan esimerkiksi Helsingissä yksiöiden keskimääräinen neliövuokra on 25,5 euroa, eli 25 neliön yksiöstä maksetaan kuussa noin 640 euroa vuokraa. Asumisen lisäksi myös liikkuminen, syöminen ja muut palvelut ovat kalliimpia Helsingissä kuin muualla Suomessa. Totta kai pääkaupunkiseudun täytyy kilpailla palkoilla, jotta tänne joku haluaa muuttaa töihin.

Toisaalta kuten me kaikki pienten lasten vanhemmat varmasti teidämme, päiväkodinopettajan työ (ja myös hoitajien!) on todella vaativaa. Korkeamman palkan vaatimus ei tässäkään mielessä ole millään tavalla tuulesta temmattu. 

Ehkä suurin ongelma tässä koko keskustelussa on se, että päiväkodit nähdään vain kuluerinä, jotka nostavat veronmaksajien menoja. Olen jutellut tästä monien fiksujen työssäkäyvien ihmisten kanssa, ja tähän me aina palaamme: Päiväkodit ovat myös tuottavia paikkoja, koska ne vapauttavat ihmisiä työmarkkinoiden käyttöön. Ainakin itse tuotan tällä hetkellä ihan mukavan verokertymän kunnalle ja valtiolle yksinkertaisesti siitä syystä, että olen töissä ja lapseni on päiväkodissa. Miksi tämä aina unohdetaan keskustelusta?

Meidän päiväkodissa on kokemukseni mukaan hyvä hoitajatilanne, eikä esimerkiksi mikään jatkuva vajaamiehitys tai sijaisrumban pyörittäimen, joten jätän lapseni hyvillä mielin päiväkotiin. Olen kuitenkin kuullut ihan lähitienoon vanhemmilta, että heille on soitettu kesken työpäivän ja pyydetty, että he hakisivat lapsensa päiväkodista, koska työntekijöitä ei ole paikalla tarpeeksi, eikä sijaisia saada. Tämä on melko käsittämätöntä meininkiä, koska jos kokonaiskuvaa katsoo, niin eikö ihmisten nyt hemmetti vieköön kannata pysyä siellä tuottavassa työssä kerryttämässä niitä veroja eikä lähteä kesken päivän hakemaan lapsia siksi, ettei sijaisia ole.

Ja sitten niistä veroista vielä. Helsingin veroprosentti on laskenut tänä vuonna puolikkaalla. Tiedän, että on lapsellista ajatella, että juuri se puolikas prosentti olisi jostain spesifistä asiasta (kuten päiväkodeista) pois, mutta mikäli yksikin ihminen kommentoi tähän, että "ei voida nostaa päiväkodinopettajien palkkoja, koska se nostaisi veroja", niin vastaan siihen, että tuota puolikasta prosenttia ei olisi kyllä tarvinnut laskea.

Ja jos ajattelee vielä ei-niin-rationaaliselta kannalta, vaan ihan inhimillisesti, niin hemmetti vieköön, päiväkodin työntekijät ansaitsevat isompaa palkkaa. Heidän työnsä on vaativaa, arvokasta ja kaikin tavoin tärkeää valtavan suurelle osalle ihmisistä. En usko, että löydän yhtäkään päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempaa, joka olisi sitä mieltä, etteivätkö päiväkodinopettajat olisi korotustansa ansainneet.

Kun pohditaan, että keneltä tällaiset hintakartellit ovat sitten lopulta pois, niin vastaus kuuluu, että perheiltä, joissa on pieniä lapsia. Ja yhteiskunnalta. Mitä toimivammat olot päiväkodissa on, sitä kevyemmin mielin sinne voi viedä lapsensa ja mennä töihin. Kerryttämään niitä veroeuroja. 

Lue myös:

Päiväkotipaikan saaminen Helsingistä olo stressaavaa

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN